Miksei uimahalleja osata suunnitella toimiviksi?

Meillä on sen ikäinen mukula, että uiminen ja sitä myöden uimahallit ovat kova juttu. Niissä on siis käyty kohtuullisen paljon, ja aina joku jää kaivelemaan. Kuka nämä rakennukset suunnittelee, ja eikö ihan perusasioita osata ottaa suunnittelussa huomioon? Jännintä on se, että muutamat uimahallit ovat olleet peruskorjattuja, ja parin kymmenen ensimmäisen käyttövuoden aikana näistä asioista on varmaan valitettu – peruskorjaus olisi mahdollisuus tehdä parannuksia myös käytettävyyteen. Jatka lukemista ”Miksei uimahalleja osata suunnitella toimiviksi?”

Talvi ei ole kesä

Olen tällä hetkellä taas valtavan turhautunut, kun talven hyvät puolet yritetään ihan väkisin tappaa. Meillä on kerrankin myös eteläisessä Suomessa ihan mahtavat talviolosuhteet ulkona liikkumiseen ja harrastamiseen, mutta mitä tekevät huoltoyhtiöt ja kaupungin kunnossapito? Aivan, kylvävät joka paikan niin täyteen karkeaa sepeliä, että pulkan, sukset ja potkukelkan saa kyllä unohtaa. Jatka lukemista ”Talvi ei ole kesä”

Vahva persoona koetaan uhkana

Ihmisiä ei pitäisi vertailla, sillä kaikilla on oma paikkansa. Mutta vertailen kuitenkin. Epäilen, että ”hauki on kala”-tyyppinen oppija, kaiken hyväksyjä saa herkemmin sekä töitä, että uhkaavassa tilanteessa pitää työnsä. Miksi hiljaisuus ja hiljainen hyväksyntä on käytännön työelämässä se, jolla pärjää, vaikka persoonallisuutta korostetaan joka käänteessä?

Suomarika

Hiljaiset, kiltit tyypit, ovat niitä, joita työelämä hyväksikäyttää. Vahvat persoonat, asiaansa uskovat ihmiset ovat niitä, jotka muuttavat maailmaa. Se, että vahvat persoonat jäävät työpaikoilla kilttien jalkoihin ja yritetään väkisin vaientaa, on kuitenkin kestämätöntä. Monessa yhteydessä on todettu, että maailman meno ei voi jatkua tällaisena, ja niin kauan, kun kiltit jatkavat työpaikoilla hiljaiseloaan, kukaan ei aja muutosta. Enkä tarkoita muutoksella sitä, että kahvitaukoon saadaan minuutti lisää pituutta. Muutoksella tarkoitan asenneilmaston ja työn arvostuksen täydellistä mullistusta.

Niin kauan, kun hiljaa hyväksytään, yritysjohtajat ja poliitikot jatkavat omien mielihalujensa toteuttamista piittaamatta lainkaan työhyvinvoinnista, jaksamisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta. Työelämä ei voi jatkaa entisellään. Asioita ei voi tehdä samoin, kuin ne on tehty vuosikymmeniä. Kaavoihin kangistuminen on tuhoisaa, epäinnovatiivista ja byroikraattisesti raskasta. Niitä luovia ihmisiä, vahvoja persoonia pitäisi arvostaa. Heidät pitäisi saada tekemään asioita organisaatiossa organisaation hyväksi, eikä taistelemaan omista oikeuksistaan organisaatiota vastaan.

Itseluottamus ja usko mahdollisuuksiin on voimavara. Luovat ja motivoituneet tyypit saavat usein myös työyhteisönsä loistamaan, he löytävät siitä vielä yhden uuden vaihteen. He eivät tartu ongelmiin ja riskeihin, vaan tarttuvat oleelliseen.

Vahvat persoonat ovat resurssi, joka kää monissa paikoissa käyttämättä, koska päättävät elimet pelkäävät muutosta. Sitä, että yritys siirtyy tälle vuosituhannelle, tai ottaa innovaatioissaan seuraavan askeleen, joka tuplaa tuotannon ja johtaa menestykseen. Nykymeiningillä – himmailulla ja vanhoilla metodeilla – saadaan kuitenkin tuottavuus vain hiljalleen kuihtumaan.

Sinäkin varmasti tiedät, mitä työpaikallasi pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi. Miksi olet hiljaa?

Kiltti kärsii

Tunnet varmaan paljon kilttejä ihmisiä? Niin minäkin. Kiltteys on yleensä hyve, ja kilttien ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen ja yleensä tehdä myös töitä. Usein siksi, että kiltti tekee kaikkien työt.

Suurin osa ihmisistä on terveellä tavalla itsekkäitä. He pitävät kiinni omista oikeuksistaan ja sanovat vastaan, kun hommat lähtevät luisumaan väärään suuntaan. Terve itsekkyys on suojamekanismi stressiä ja rasitusta vastaan – kilteiltä tämä piirre tuntuu puuttuvan. Ja sitä käytetään työelämässä ihan surutta hyväksi.

Kiltit työntekijät ovat niitä, jotka musertuvat työkuormansa alle, koska eivät uskalla tai halua sanoa koskaan EI. Ja silloin, kun he joskus sanovat, muistetaan heitä parilla ystävällisellä sanalla – ja kiltti myöntyy jälleen. Ei kuitenkaan puhettakaan siitä, että kiltin työkuormaa jakamaan hankittaisiin joku, tai että kiltin ainainen uhrautuminen näkyisi vaikkapa palkassa. Pahimmassa tapauksessa ansaitut saldovapaatkin jäävät pitämättä, koska ”ei ehdi” – kiltti tekee siis ilmaista työtä.

Kiltin kohtalona on tehdä töitä oman terveytensä ja jaksamisensa kustannuksella. Kiltti ei voi pitää koskaan vapaata omien halujensa mukaan, esimerkiksi vuorotteluvapaasta voi nähdä kaunista unta – mutta työ tarvitsee kilttiä, hän ei voi. Mikä pahinta, myös kiltin läheiset kärsivät – lapset eivät näe vanhempiaan, kun on aina kiire töissä, ja parisuhteille ei ole aikaa, kun toinen asuu työpaikalla.

Onnekseni minä en ole kiltti. Olen tunnollinen ja teen työni hyvin, mutta tunnen myös omat rajani. Jos minä heittäydyn kiltiksi, kärsii myöskin työni laatu. Minä haluan seistä täysillä sen takana, mitä teen. Jos teen asioita pelkästä velvollisuudentunnosta, en anna sille kaikkeani. Intohimo työtä kohtaan on tärkeää, ja kiltit ovat usein luopuneet siitäkin.

Tunnistatko itsesi? Oletko sinä työpaikkasi kiltti, vai onko sinulla tervettä itsekkyyttä? Vai oletko sinä se mulkvisti, joka on tajunnut, että muut tekevät sinun työsi, kun pyydät ovelasti?2013-08-20-0525