Entäs jos..?

En ole ehtinyt ja jaksanut pahemmin kirjoitella, heti kärkeen pahoittelut siitä. Mieltäni on kuitenkin jälleen hiertänyt yksi asia, joka kaipaa ehkä vähän teidän lukijoidenkin näkökulmia ja kannanottoja – oma ajatteluni ei ole johtanut mihinkään sellaiseen, jota voisi pitää minkäänlaisena totuutena. Nimittäin: yhä edelleen on ihmisiä, jotka eivät usko tiedemaailman varoituksiin siitä, mihin holtiton kulutus johtaa. Millä tällaisen ajattelun oikein selittää?

On toki ihan ymmärrettävää, että jokaisen pienessä omassa kuplassa globaalit haasteet, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen liikakäyttö tuntuvat siltä, että ne eivät kosketa. Eiväthän ne välttämättä näy arjessa millään tavalla, ja sekin säiden vaihtelu, mitä on ollut havaittavissa, menee vielä kokemuskentässä normaalin vaihtelun piiriin. Harva meistä kuitenkaan on nähnyt aikaa ennen teollistumista, ja paljon on asioita, joiden kohdalla aika on kullannut muistot. Ei enää puhuta esimerkiksi siitä, miten vain muutama vuosikymmen sitten jätevedet johdettiin vesistöihin puhdistamattomina. Ja kuitenkin ne muutaman vuosikymmenen takaiset jätevedet ovat osaltaan olleet aiheuttamassa vielä tämänkin vuoden leväkukintoja.

Tiedemaailma on melko yksimielinen siitä, mitä pitäisi tapahtua, jotta ilmastonmuutos saataisiin pysähtymään. Silti tavan tallaajat esittävät kannanottoja, joiden mukaan puiden lisääntyvä kasvattaminen riittää ratkaisemaan ilmakehän ylimääräisen hiilen ongelman.  Samalla niitä kasvatetaan tuotto mielessä, jolloin sujuvasti unohdetaan, että  myös iso osa hiilestä kiertää hakkuun myötä, ei suinkaan sitoudu pysyvästi. Jotta hiiltä voidaan vähentää, sitä ei voida käyttää omiin tarpeisiin uudelleen. Ja määrät, joita fossiilisista on vapautettu, ovat niin valtavia, että muutaman hehtaarin mäntymetsä ei ihan riitä. Tarvitaan muita keinoja, sitä että isossa ja pienessä mittakaavassa tehdään ja sitoudutaan – pieneen kulutukseen, parempiin ratkaisuihin ja turhasta luopumiseen. Ja sitä turhaa meillä länsimaissa riittää. Tarvitaan sosiaalista tasa-arvoa ja epäitsekästä toimintaa.

Suurin osa erilaisista ennusteista esittää erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita tulevaisuudesta. Jos jatkamme samaan malliin, ja jos onnistumme vähentämään x-määrän päästöjä. Onhan täysin mahdollista, että tiedemaailma on väärässä, ja skenaariot eivät koskaan toteudu, vaikka emme tekisi mitään. Että biosfääri korjaa itse itsensä. Mutta jos tiedemaailma onkin oikeassa? Miksi haluaisimme valita vapaaehtoisesti paskimman mahdollisen tulevaisuuden kuvan, ja olla piittaamatta?

Vaikka me viherpiipertäjät saamme enenevässä määrin ääntämme kuuluviin, ja päästöjä rajoitetaan lainsäädännön keinoin, voimme mekin yhtälailla olla väärässä. Mutta mihin se johtaa, jos niin on? Olemme nähneet hieman turhaa vaivaa, käyttäneet ehkä rahaa kannattamattomiin sijoituksiin, tehostaneet ja parantaneet teknologioita ja kestävän kehityksen sosiaalista syrjää. Ehkä saaneet hieman näkyviä vaikutuksia puhtaampana ja viihtyisämpänä lähiympäristönä.

Rehellisesti. Kumpi näistä kahdesta ratkaisusta on pahempi?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.