Sinivihreä matto

Saaristomeren kauneus on häikäisevää – kun katsoo riittävän kaukaa.  Kun sitä tarkastelee lähietäisyydeltä, kuten minä nyt olen tehnyt koko viikonlopun veneen keulan rikkoessa vihertävän kellertävää mattoa allani, on pakko myöntää, että ei rehevöitymistö ole vielä ratkaistu.

Rehevöityminen johtuu tunnetusti siitä, että ravinteet kertyvät veteen – niitä tulee enemmän sisään kuin menee ulos. Tämä on melko simppeliä matematiikkaa, ja rehevöitymistä voidaan hillitä leikkaamalla kuormitusta, joka veteen pääsee. Veden laatu ei kuitenkaan ole vielä hyvä, eikä tällaisina upeina viikonloppuina voi mennä uimaan. Kuormituksen vähentämisen eteen on koko Itämeren alueella tehty paljon, ja kuitenkin tekemistä riittää yhä.

Sen sijaan vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, miten ravinteita voitaisiin sitoa. Oikeastaan pidän sitä omituisena, sillä ravinteet ovat kauppatavaraa lannoitteiden muodossa. Ennen pitkää raaka-aineet, joista lannoitteet on totuttu valmistamaan, kuten kivennäisfosfori, loppuvat. Siinä kohtaa on pakko keksiä vaihtoehtoisia lähteitä, mutta olisi jälleen kerran fiksumpaa reagoida ennakoivasti. Joku kaupallinen toimija varmasti keksii ”Itämeriystävällisen lannoitteen” vielä jonain päivänä – ratkaisut olisivat jo olemassa.

Jätevesien puhdistamisessa päästään jopa pienissä puhdistamoissa vaikuttaviin lukemiin ravinnepitoisuuksien osalta, ja isoissa laitoksissa lopputulos ja prosessi on tehokas ja valvottu. Jätevedestä kun voidaan jo nykyisellään hyödyntää sekä energiaa parissa muodossa (jäteveden hukkalämpö kaukolämpöön + lietteen biokaasua) että ne ongelmalliset ravinteet. Isojen laitosten kuormituksen vaihtelu on pientä, joten heilahtelut lopputuloksen laadussa ovat varsin pieniä.

Jätevettä osataan siis jo nykyisellään tarkastella resurssina, mutta miksei tuota vihreäksi puuroksi muuttunutta Itämerta sitten osata? Teknologia olisi samaa, kuin jäteveden kohdalla, ja vesi voitaiisin päästää entistä puhtaampana takaisin. Itseasiassa meren puhdistamiseen tuskin tarvittaisiin edes varsinaista jätevesiteknologiaa, sillä rehevyydestärhuolimatta Itämeren vesi ei ole jätevettä, varsinkaan mustaa sellaista. Ehkä pienet, maa- ja kasvillisuuspuhdistukseen perustuvat ratkaisut voisivat olla se juttu.

Entäs, jos jokainen levään omassa mökki- tai kotirannassaan kyllästynyt viherrakentaisi pihaansa iloisesti solisevan vesielementin? Idea on saman kaltainen, kuin harmaavesisuodatuksessa. Hommaan vaadittaisiin oikeastaan vain jonkinlainen pumppu, pieni aurinkokenno, josta pumppu saa virtansa, vähän maa-aineksia ja rakentamisen vaiva. Veden voisi laittaa pulputtamaan ja polveilemaan melkein omien mieltymystensä mukaisesti, pihalla, rakentaa erilaisia altaita joissa on kasveja, imeyttää veden jostain kohtaa turvekerrokseen, ja viimeiseksi hiekkakerroksen läpi. Järjestyskin on vapaa, eikä veden virtaaman tarvitsisi olla suuri. Keskeistä on se, että vesi otetaan sellaisesta paikasta, johon levää kertyy – sehän on suora merkki siitä, että ravinteita on, ja että se palaa jollakin tapaa kevyesti suodatettuna lähelle lähtöpistettä.  Levähiukkaset ovat jo sitoneet itseensä ravinteita, js vaikka niitä ei saakaan suoraan kiinni haavilla niiden pienen koon vuoksi, niin maaperän mikrobit ja hienojakoinen suodatusmateriaali pystyisivät levää pyydystämään.

Kesän lopussa turpeen ja hiekan voisi laittaa kaikkine ravinteineen kompostiin ja pihalle, josta ne pääsisivät jatkamaan kiertoaan puutarhaan. Toki rakennelmaa varten täytyy hommata siinä tapauksessa uudet suodatusmateriaalit vuosittain, mutta oman tontin antia voisi varmaankin käyttää monessakin paikassa.

Pienistä puroista syntyy iso virta- niin myös ravinteiden kohdalla. Vaikka vettä tulisi vain puutarhaletkusta, määrä on kuitenkin litroina merkittävä, jos pumppu pyörii kaikki kesän aurinkoiset päivät. Ehkä ravinteiden määrä kesää kohden ei ole yhdellä tontilla moniakaan grammoja, mutta vuosien saatossa ja monien toteuttaessa tällaisen systeemin, vaikutus voisi jo nousta merkittävälle tasolle. Ja mikä parasta, vaikutus näkyisi todennäköisesti paikallisesti, kirkkaampana rantavetenä ja lisääntyneinä uimapäivinä.

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.