Merimetso in my backyard

Meillä käytiin kotona varsin kiihkeää keskustelua tästä mediassakin näkyvissä olleesta tapauksesta, jossa saaren omistaja pyysi apua merimetsojen karkoittamiseen saareltaan. Okei, merimetsojen asuttamat luodot haisevat pahalta, eikä niiden häirintä pesimäaikana ole sallittua, joten toki se on mökkiläiselle ikävä tilanne, jos merimetsot pääsevät saaren valtaamaan.

Minä ihmettelen kuitenkin ensisijaisesti sitä, miten joku voi nykypäivänä kuvitella, että merimetsot pysyisivät poissa ihan vain siksi, että saari kuuluu paperilla ihmiselle, ja sinne on rakennettu mökki? Valitettavaa, mutta totta – ihan jokainen saari Itämerellä alkaa olla merimetsokolonialle potentiaalinen koti, ja jos saaren haluaa pitää omanaan, sitä tulee käyttää ja kohdella siten, että merimetsot eivät siellä viihdy.

Ei merimetsoja – vielä

Merimetsot, tai mitkään muutkaan luonnon otukset, eivät käy lukemassa hallintakirjoja ja rajojen määrittelyä kiinteistörekisteristä. Ne käyttävät niitä resursseja, joita ne pitävät potentiaalisina. Tämä näkökulma asiaan oli meillä kotona se sanailun suurin syy. En kuulemma voi ymmärtää omistajan näkökulmaa, kun ajattelen näin. Mutta tässä näkökulmassa on kyse ainoastaan siitä, että eläin ei tiedä, jos sille ei kerro. Ja jos ei kerro, sitä ei voi pitää eläimen syynä, jos se tulee tontille. Se on omistajan vastuulla kertoa ympäristön asukkaille, kenen reviirillä liikutaan. Normaali elämä on tässä tapauksessa riittävän tehokasta – ja jos mökillä käy vain joskus ja jouluna, on lienee syytä katsoa peiliin. Miksi ylipäänsä ostaa saari ja mökki, jonka kunnossapitoon merimetsojen poissapito väistämättä kuuluu?

Merimetsoja pidetään monesti tosi ikävänä ilmiönä, mutta ne ovat syyttömiä omiin elintapoihinsa. Niiden elämänkiertoon kuuluu ”roskakalan” kalastus, luotojen kuoliaaksi kakkiminen ja suuret koloniat. Ne mahtuvat elämään Itämerellä kyllä, eikä se, että ne häiritsevät jonkun maisemaa, ole ekologisesti kestävä syy hävittää koloniaa tai lajia paikalta. Ihminen on jo suorilla toimilla hävittänyt maailmalta ihan riittävän monta lajia. Merimetsojen kohdalla täytyy myös muistaa se, että kanta on alkanut tasaantumaan, ja on ilmeisesti asettumassa jonkinlaiseen tasapainotilaan.

Merikotkat ovat jo jonkin aikaa sitten alkaneet käyttää melko helposti saatavilla olevaa merimetsoa ravintonaan, ja kun uusia kotkasukupolvia kasvatetaan saalistamaan myös merimetsoja, saalistusvaikutus todennäköisesti vielä hetken voimistuu. Merimetso ei myöskään tutkitusti käytä ravintonaan juurikaan kalastajien tärkeimpiä kalalajeja, vaan keskittyy pääasiassa siihen, minkä ihminen mieltää roskakalaksi. Ja merimetson kakka on kaikki merestä roskakalan mukana nostettuja ravinteita. Kun merimetsot hylkäävät täysin kuolleen asuinsaarensa, kompostoituva kakka luo rehevän kasvualustan monipuoliselle lajistolle, ja saaret toipuvat uuteen kasvuun yllättävänkin nopeasti.

Merimetso ei myöskään ole uhka millekään toiselle kotoperäiselle lajille, vaikka se onkin kauan poissa ollut paluumuuttajalaji. Päinvastoin – yleisestä vastenmielisydestään huolimatta se muokkaa ympäristöään sen verran voimakkaasti, että lisää monimuotoisia elinmahdollisuuksia myös muille lajeille. Merimetsojen kanssa voi elää – eikä tarvitse elää edes samalla saarella, vain reviiritietoisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.