Riittämättömyydestä

Olen varmaan jossain välissä muistanut kertoa, että minulla ei ole nyt keväällä ollut kovinkaan paljon kursseja. Kurssit ovat onneksi melko isoja, joten niihin liittyy myös muualla tehtäviä hommia harvojen luentojen lisäksi. Silti minulla on melko paljon vapasta aikaa, jonka kulutan ulkona liikkuen, lukien pakollisiin kirjatentteihin, kouluttamalla agilitya ja kehittäen itseäni.

Siitä huolimatta, että käytän melko paljon aikaa ja vaivaa kaikkeen, jotta saisin arkeani tuntumaan täydeltä, tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä ja tyytymättömyyttä. Tämä nykyinen tilanne tuntuu keinotekoiselta. Ehdin analysoimaan ja ruoskin itseäni liikaa, pelaan varman päälle ja teen turvallisia ratkaisuja. Ei osaamiseni aidosti ole voinut kadota, mutta silti epäilen itseäni koko ajan.

On ikävää huomata, miten sitä vaikuttaa itse omaan minäkuvaansa negatiivisesti, eikä osaa kannustaa itseään rohkeuteen ja hyviin suorituksiin samalla lailla, kuin osaa kannustaa muita. Itsensä kehittäminen ja näiden tuhoisien tapojen huomaaminen on hyvä alku – lisäksi täytyy pyrkiä vaikuttamaan olosuhteisiin. Mukavuusalueelle ei saa jämähtää, mutta toisaalta ei myöskään voi mennä niin pitkälle epämukavuusalueelle, että siirtymä tuottaa jotakin tuhoisaa. Ympäristöä täytyy lukea, ja sen kanssa täytyy vuorovaikuttaa.

Lisäksi ainakin minä kaipaan rytmiä ja tekemisen paljoutta. Kun asioita on käsissä liian vähän, on mahdollisuus alkaa analysoimaan niiden mielekkyyttä sen sijaan, että vain yksinkertaisesti hoitaisi ne. Eikä ole tilaa ja aikaa lähteä tekemään asioita liian hyvin – riittävän hyvä todella riittää. Ja jos käykin niin, että jostakin kohdasta tulee kehitettävää, palaute otetaan huomioon, mutta siinäkään ei ole aikaa rypeä sen enempää ja viillellä ranteita auki itsesäälin vallassa. Asiat tulevat sellaisina, kuin ne ovat, ja elämä jatkuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.