”Älä vertaa itseäsi muihin”

Maailma on täynnä kannustavia korulauseita, tai ainakin niiden aforismien on tarkoitus olla kannustavia. Olen varmaan katkera ja kyyninen, kun alkaa tuntua siltä, että ainoa toimiva totuus kuuluu ”Se johtuu vain siitä, että olet ihan paska”.

Työnhaussa muihin vertailu on melkeinpä pakko – kaikkiin muihin hakijoihin minua verrataan myös siellä tiskin toisella puolella. Mutta kun rekrytointipäätöstä ei tarvitse perustella yleensä missään, joutuu sen vertailun tekemään sen perusteella, mitä kerrotaan. Ja mitä olen oppinut? Riippumatta siitä, mitä osaan ja missä olen hyvä, en ole maisteri. Kohta olen sitäkin. Ja sitten opin varmaan jotakin uutta siitä, miksi valinta ei kohdistu minuun. Tätä vauhtia prosessi on pitkä.

Vertailen itseäni myös mieheeni, joka on rakennusalalla. Hänellä on ollut viime aikoina jonkin verran lomautuksia ja  _muutaman päivän_ työttömyyspätkiä. Ja sitten soitellaan perään, ja aina joku maksaa sen, mitä hän vaan pyytää. Pelkällä ammattikoulupohjalla hän tienaa tuplat siihen nähden, mitä minä kymmenen vuoden koulujen käynnin jälkeen. Kyllä minäkin osaisin siivota rakennustyömaalla roskia, ja parin kympin tuntipalkalla hoidan myös lajittelun.

Vertaan itseäni äitiini. Äiti on myynyt terveytensä, sekä psyykkisen että fyysisen, työlleen. Hän on kyllä pirun hyvä, mutta liian tunnollinen, liian kiltti, ja pelkää muutoksia. Minä olen tehnyt itselleni selväksi sen, että en halua olla hyväksikäytettävissä – äiti on toiminut esimerkkinä siitä, millainen  papusäkki en halua olla, ahkeruuden ja osaamisen pitää riittää. Mikään työ ei ole koko muun elämän myymisen arvoista.

Vertaan itseäni myös siskoihin. Molemmat ovat hoitoalalla, ja töitä riittää, kumpikin myös viihtyy työssään, vaikka se onkin raskasta. Valitsin ehkä alani väörin – mutta kaikella rakkaudella, minusta ei saa sisar hento valkoista sitten millään. Olen liian pirskahteleva ja liian suora. En minä halua pitää elossa ihmisiä, joiden elämä ei ole elämisen arvoista. Onhan hoitoalalla muitakin töitä, mutta pääasiassa työskennellään sairaiden kanssa. Minua kiinnostaisi enemmän työskennellä sen puolesta, että ongelmat ennaltaehkäistä järjestelmässä. On ihmisiä, joille hoitoala sopii, minä en usko kuuluvani heihin. Menisin itse rikki.

Vertaan itseäni myös isääni, joka oli yrittäjä, ja kusi hommansa täydellisesti, eikä ole koskaan oppinut virheistä. Ei muiden eikä omista. Pelkään sitä, että minussa vortaa sama veri, ja syytän lopun elämääni ongelmistani muita. En halua ottaa sitä riskiä, että pilaan elämäni hänen jalanjäljissään – pystyn kyllä parempaan.

On elämässäni myös esikuva, jonakin kaltainen haluan olla. Aina läsnä, aina aikaa, aikaansaava ja iloinen puuhastelija. Mutta epäilen, että julkisivun alla on pelkoja ja kipuja, joita minäkään en tunne. Minä en halua kantaa sellaisia taakkoja, enkä varsinkaan siirtää niitä seuraaville sukupolville. Näiden pelkojen ja rajoitusten ulkopuolelle jää kuitenkin vielä laajalti sellaista, mitä osaan, voin, tahdon, haluan ja rakastan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.