Verkostoidu!

Päivän #aamulenkki sai minut pohtimaan jälleen omaa työnhakuani. Jarin tarina WoW-pelaajasta kolahti, vaikkakin minun maailmaani, aikatauluani ja osaamistani määrittävät ja kehittävät tällä hetkellä enimmäkseen koirat. Mutta ilmeisesti minäkin olen jotenkin jumahtanut tähän maailmaan, ja taas täytyy raivata väylä ihan normaaliin ihmiselämään.

Tämä blogi on ollut yritys siihen suuntaan. Toki, täytyy myöntää, että ammatilliset tekstit ovat jääneet turhan vähälle, mutta mitäpä tuosta. On myös usealta taholta kehotettu olemaan oma itsensä, ja siinä olen jo onnistunut paljon paremmin. Kirjoitanhan pääsääntöisesti itseäni syystä tai toisesta liikuttavista asioista. Toki yliopistolla käsitellään biologiaa, ja muutama kurssiteksti odottaa parhaillaan viimeistelyä ja kuvitusta. Silti ympäristön suunnittelun ja ihmisen vaikutuksen haasteet ovat loistaneet poissaolollaan.

Mutta, takaisin asiaan. Mitä enemmän mietin sitä, miksi en etene työelämässä – kuinka tätä peliä pelaan – sitä enemmän alan kallistua siihen, että yritän liikaa yksin. Olen tottunut tekemään asiat ajallaan ja kunnolla, ja kun työstä vastaa itse, asiat tulee varmasti hoidettua. Jossain kohtaa tämä johti positiiviseen kierteeseen yhdessä organisaatiossa, mutta samalla siihen, että verkostoni ei ulotu juurikaan tuon talon ulkopuolelle ammatillisessa mielessä. Kun työt loppuivat, verkostoni kutistui. Yliopistoltakaan en tunne oikein ketään, ja muualla työskentelevät kontaktit ovat nähneet enimmäkseen vain työni lopputuotteita, eivät varsinaista työskentelyäni. Ja kaikesta rakkaudesta lajiin huolimatta en myöskään haluaisi harrastuksesta työtä.

Verkostoituminen on välttämätöntä. Minut löytää ajan hengen mukaisesti myös LinkedInistä, mutta en näiden vuosien aikana ole kokenut sitä kovinkaan hedelmällisen maaperänä. Itseasiassa ihmettelen, mistä kaikki muut ympäristö- ja luonnontieteiden osaajat löytävät paikkansa, koska ympäristöalan avoimia paikkoja on tyrkyllä kehnosti. Ja kyllä, tiedän myös käsitteen piilotyöpaikka, ja niitäkin olen yrittänyt kartoittaa, myös eri tavoin somen ja pienen ammatillisen verkostoni kautta. Kavereillani alkaa jo varmaan mennä hermot muistutteluuni.

Verkkoja pitkin voi päästä korkealle

Ja tässä sitä ollaan edelleen – aivan ulalla siitä, mitä työelämässä tapahtuu. Myös minun työurani, niinkuin ihmisen evoluutiokin, kaipaa vielä puuttuvaa linkkiä. Pelaa kanssani, haasta minut. Kerro minulle tarinaa työelämän säännöistä, jotta en pelaa itse keksimääni peliä omilla säännöilläni, yksin. Peli on parempaa, kun pelaajia on paljon. Harva peli on edes mahdollista yksin – ei tämäkään ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.