Toisten onnen seppä

Perinteisesti sanonta kuuluu ”Oman onnensa seppä”. Mutta Setä Sarasvuon ajatus toisten palvelemisesta jonkinlaisena elämän syvänä tarkoituksena kääntää tämän juuri toisin päin. Ja itseasiassa juuri siksi, että jokainen on riippuvainen muista ja peilaa muiden onnea – kun läheiset ovat onnellisia, voi sitä olla itsekin.

Tänään #aamulenkki’llä kuultiin tavoista olla iloinen. Ne ovat omalla tavallaan itsekeskeisiä, mutta eivät itsekkäitä. Ja itseasiassa kaikki tavat ovat myös sellaisia, joista pitäisi tehdä yhteisöllisiä. Esimerkiksi viisaasti syöminen ja juominen sisältää minun nähdäkseni nautinnon, kohtuullisuuden ja ravitsemuksellisen näkökulman lisäksi sosiaalisuuden – ateria on arjen juhlaa, jonka aikana ilot ja sirut jaetaan, koetaan yhteyttä ja huolenpitoa. Siinä kohtaa hiilihydraatit ja proteiinit eivät juuri arvoasteikossa paina, kun samalla nautitaan rakkauden ravintoa.

Oli aika rapsakka lenkkikeli, -18 celsiusta

Lisäksi Jari kertoi neljästä ihmistyypistä, joilla on omat tapansa. En ole aivan varma, mitä tyyppien alkuperäinen lähde sanoo, mutta jotenkin jäi sellainen olo, että tyypit olisivat synnynnäisiä ja muuttumattomia. Mutta ihmisen pitää kasvaa ja kehittyä, ehkä itseään voi jalostaa haluamaansa suuntaan. Itse ainakin tunnistin itsessäni piirteitä kaikista tyypeistä. Ehkä täytyy katsoa, löytyisikö mainittu teos kirjastosta, ja onko siinä testi. Muutenkin, tyypittely on usein turhaa lokerointia, kun raja on harvoin selkeä – useammin luokittelussa puhutaan veteen piirretyistä viivoista. Luokan rajat on keinotekoisesti päätetty, jotta ylipäänsä voidaan luokitella.

Tyypeistä aloin myös miettimään, kuinkahan yhtenäinen tämä luokittelu on Helen Fisherin (toivottavasti muistan oikein) välittäjäaineisiin perustuvan luokittelun kanssa. Fisherillä nimittäin on myös neljä luokkaa, joilla erot ovat luonteenomaisen toiminnan lisäksi todistetusti myös fysiologisia. Ja toisaalta hyvän olon lisääminen selittää muutoksia myös käyttäytymisessä – ruoka, fyysinen aktiivisuus ja kosketus muun muassa lisäävät tiettyjen välittäjäaineiden tuotantoa, ja sellaisen ympäröimä lapsi on todennäköisemmin tasapainoinen myös vanhemmalla iällä. Fisherin Ted Talks -esitelmiä löytyy YouTubesta, yritän muistaa päivittää tarkoittamani tähän myöhemmin.

Vaikka jokainen on omanlaisensa, ainutlaatuinen ja kehityskelpoinen, kukaan ei kuitenkaan selviä ja voi hyvin yksin. Tarvitsemme ihmisiä, joita palvella, ja jotka palvelevat meitä, jotta voimme kukoistaa aitoina itsenämme. Mitä elämästään tulisi, jos jokaisella aloittaja-Jarilla ei olisi loppuunsaattaja-Virpiä rinnallaan? Veikkaan, että asiat jäisivät kesken, ja epätyytyväisyys kaihertaisi myös hommat kerta toisensa jälkeen aloittanutta Jaria. Minä tarvitsen rinnalleni verkostoa ja peilejä, jotka auttavat minua nousemaan omasta suostani, ja kehittämään itseäni oikeaan suuntaan. Aamulenkki-yhteisö on hyvä alku, mutta joku hieman konkreettisempi mentori suhteineen ei varmaan olisi pahitteeksi. Oletko se sinä?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.