Elämä on rivien välissä

Oltiin taas Jarin kanssa aamulenkillä. Päivän aiheena häpeä ja siitä irrottautuminen, ulos kasvaminen. Häpeä vaikuttaa meihin aina, toisiin enemmän ja toisiin vähemmän. Saan kai olla onnellinen, kun Sarasvuon puheet eivät onnistu loukkaamaan, vaan ennemminkin aiheuttavat hilpeyttä. Asiat tuntuvat olevan oikeassa mittakaavassa.

Minä lakkasin jossain kohtaa ymmärtämästä, miksi ihmiset toimivat itseään vastaan, ja voivat sen vuoksi huonosti. Miksi omat halut kielletään, tai yritetään olla muuta kuin on, jos suora seuraus on pahoinvointi? Minunkin sukuni on taitava tässä, mutta minussa vinksahti jotain jossain kohtaa, kun lakkasin kiinnostumasta siitä, mitä ihmiset ajattelevat, ja toimimaan ihan vaan kiusallanikin juuri sillä tavalla, joka ärsyttää, toki itseäni koko ajan kuunnellen. Yksi selkeä esimerkki tästä on avioton seksi. Tästä tuli joskus muinoin palautetta, ja siitäkään syystä en ole naimisissa. Elän parisuhteessa itseni vuoksi, ja niillä ehdoilla, jotka itse määritän. Avioliitto on ulkoinen syy, eikä siksi houkuttele minua. Muut valitkoon toisin.

Elämää on myös kahvikupissa.

Se hetki, kun totesin, että elämässä ei ole hirveän paljon hävettävää, oli se, kun makasin leikkaussalissa hereillä, ja kuuntelin keskustelua omista sisuskaluistani. Kun joku on repinyt ihmisen auki sillä tavalla, ja tutkinut sisukset puhtaan analyyttisesti, ja todennut, että ihan ihmiseltä näyttää, pistetään takaisin kasaan, ei ole enää enempää. Se mitä on pään sisällä on enemmän omaa, mutta vähemmän verta ja suolenpätkiä. Se kuuluu ihmisyyteen ja ihmiseen, jokaiseen omanlaisenaan. Paitsi että pään sisällä olevat täytyy kaivaa ja paljastaa eri tavoin, on vain oma valinta, millaisia aseita antaa vastapuolelle, ja mitä jättää suoraan esiin. Minä olen huono valehtelija, olen tässä ja tällaisena. Ota tai jätä.

Minulla on ainakin omasta mielestä aika korkea moraali, ja sanon ja kirjoitan joskus melko suoraan. Moraali ei kuitenkaan tarkoita sitä, että noudattaisi typeriä sääntöjä, hyväksyisi kaiken tai valehtelisi, jotta vastaanottaja ei loukkaannu. Ei tarkoitukseni ole kuitenkaan loukata, vaan sanoa asia niinkuin se on. Silti joku aina loukkaantuu, monesti siksi, että sanottua tulkitaan ja vääristellään oman väristen lasien läpi. Ja kuten Sarasvuokin sanoi, se kertoo enemmän siitä loukkaantujasta kuin minusta. Tosiasiat eivät muutu sillä, että niitä vältellään ja kierrellään. Ne ovat. Minä olen läski ja huonokuntoinen, mutta rakastan itseäni ja koiriani, ja siksi painelen kiltisti aamulenkille ihan joka päivä. Ja nautin Sarasvuon asettamista haasteista, jotka kehittävät minua ihmisenä. Vaikka yhä loukkaannun ja ärsyynnyn monestakin asiasta, yritän näennäisestä kiukuttelusta huolimatta luokitella palautteen olennaiseen tai mappi Ö:hön, ja olennaiset palautteet käsitellä pieni hymy suupielessä. Ei elämän kuulu olla helppoa ja kaikkien samaa mieltä, vaan sen kuuluu maistua elämältä, haasteineen. Se tarkoittaa haasteiden vastaanottamista ja silmiin katsomista. Jos uskallat katsoa, näet sen toisen osapuolen oman maailman. Ja rivien välit, aidon tarkoituksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.