Ihminen on kuitenkin eläin

Taas käytiin Sarasvuon kanssa aamulenkillä. Ja hitsi, kun oli taas kivaa! Unohdin kyllä jo ne käsitteet, mitä Sarasvuo harjoittelusta käytti, koska käänsin mielessäni ne itselle tutumpaan aiheeseen – koirien kouluttamiseen. Siitä huolimatta, että ihmisen oppimista on tutkittu ja aiheesta on kirjoitettu, puhutaan lopulta ihan samasta asiasta, kuin koirien kouluttamisessa.

Koirissa se filtteri, joka päättää, opitaanko aidosti vai tehdäänkö vain mekaanista suoritusta, on ihminen. Koiran kuin koiran saa istumaan, kun nakin laittaa oikeaan kohtaan nenän eteen ja nostaa. Mutta koira ei opi tästä muuta, kuin seuraamaan nakkia. Ja sama pätee ihan kaikkiin eläimiin – eläimille vain opetetaan yleensä yksinkertaisempia temppuja kuin ihmisille, joiden oppimisen havainnointi voi olla helpompaa, kuin ihmisen oppimisen kohdalla.

Norsun muisti ja älykkyys? (Eläinten body worlds)

Eläintenkin kouluttamisessa tehokkaimmaksi tavaksi on osoitettu operantti kouluttaminen, jossa on muutama tärkeä ominaispiirre. Ensinnäkin asiat tehdään ensin niin helpoiksi, että eläimellä on mahdollisuus onnistua. Eläin yrittää itse. Vaatimustasoa nostetaan pikkuhiljaa, ja jos oppiminen tyssää, palataan tasolle, jolla se onnistui, ja kokeillaan uudestaan, ehkä hieman eri tavalla, kunnes löytyy tapa, jolla eläin keksii, mitä siltä halutaan, mikä on se oikea tapa. Ja epäonnistumisesta ei rangaista, mutta onnistumisesta palkitaan vähintäänkin kehuilla. Ihan sama toimii ihmisillä. Minun äitini sanoo, että kasvatan lasta kuin koiraa, mikä varmasti onkin totta. Miksi luopua toimivasta metodista? Kasvatustyöni tulokset ovat kuitenkin jokaisen nähtävillä – ja vaikka itse kehunkin, niin lapsukaiseni on itseohjautuva, tyytyväinen ja (oppimisen)iloinen.

Minun lapseni ei ole päässyt helpolla, eikä aina saanut haluamaansa. Eikä koiratkaan. Jos törttöillään, etuoikeuksia karsitaan, mahdollisuus palkkaan poistuu. Jos menee hienosti, siitä tulee reilusti kehuja – kun osoittaa olevansa pätevä ja järkevä, saa vastuullisempia tehtäviä ja lisää niitä etuoikeuksia. Mutta ennen kaikkea lapsi on saanut olla lapsi. Ehdottoman vaaralliset asiat on toki kielletty ja poistettu saatavilta, mutta muuten lapselle on vain tehty selväksi toimintaan liittyvät riskit, ja tarjottu (oikea) vaihtoehto. Lapsella on kuitenkin oikeus kokeilla itse vaikeimman ja kolhujen kautta – sillä sitä turvallisuutta ja tekemisen järkevyyttä oppii punnitsemaan. Negatiiviset kokemukset, epäonnistuneet kokeilut ja kevyet tapaturmat kuuluvat oppimisen prosessiin.

Pumpuli tuntuu olevan ajan henki. Lasta (ja aikuistakin) varjellaan liiaksi asti kivulta, pettymyksiltä, vaatimuksilta ja haasteilta. Se tarkoittaa myös sitä, että niitä asioita ei opita käsittelemään, vaikka ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Ja jos ei ole huonompia hetkiä, ei osaa arvostaa niitä hyviä. Pumpuli tekee ihmisistä ja elämästä tasapaksuja – tämä on ihan omin silminkin havaittavissa näillä keleillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.