Sukupuolineutraalit vessat

Sukupuolineutraalius on viime aikoina ollut tapetilla, mikä on sinänsä hyvä – kaikkia sukupuolia tulee kohdella samanarvoisesti ja ilman stereotyyppisia olettamuksia. Jännästi keskustelu on kuitenkin kääntynyt termeihin, mikä kulminoitui hovimuusikko Ilkan biisiin Hän.

Sukupuolineutraalius ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sukupuolilla ei saisi olla nimiä, tai niitä nimiä ei saisi käyttää missään yhteydessä. Kyse on siitä, että riippumatta nimikkeestä ja sukupuolesta, ihmistä kohdellaan samoin. Putkimies voi siis hyvin olla nainen, tai muun sukupuolinen, mutta ansaitsee saman palkan, eikä hänen tarvitse joutua todistelemaan osaamistaan sukupuolensa vuoksi sen enempää kuin muidenkaan. Eikä koulussa saa saada virheitä anteeksi tai pääse läpi vain siksi, että haarojen välissä roikkuu kaksi rusinaa.

Sukupuolineutraalius on ollut esillä myös yliopistolla, missä yleisin ruokapaikkani Assarin ullakko on kokenut sukupuolineutraalia terrorismia, ja WC:n ovista on toistuvasti poistettu merkinnät.

Minulle ainakin henkilökohtaisesti on ihan se ja sama, kuka ”naisten vessaan” tulee – kunhan vain itse löytäisin helposti ja vaivattomasti, ja ilman mittavaa sekaannusta sen oven, jonka takaa löytyy koppeja. Y-kromosomi aiheuttaa sen ylimääräisen letkunpätkän, jolla voi sohia seisaallaan, mikä tuntuu oikeuttavan roiskimaan myös turhan julkisesti. Jos kokee olevansa nainen tai muuten vaan haluavansa pissiä omassa rauhassa, niin tervetuloa siihen vessaan, jossa on hahmo mekko päällä. Sitäkään ei muuten ole kukaan sanonut, etteikö mekon alla voisi olla piilossa rusinoita – kyseessä on stereotypia: tytöt käyttävät mekkoja.

Yksityiset loosit luovat riittävästi omaa rauhaa, ei sillä ole väliä, mitä viereisessä kopissa istuva itsestään ajattelee. Naiset korjaavat tissiliivejä ja meikkejä peilien edessä ihan kyllästymiseen asti, mutta siinäkään ei tapahdu mitään sellaista, mikä tekisi aivan mahdottomaksi muunsukupuolisen, tai jopa miehen saapumisen vessaan. Yksityisimmät keskustelut kannattaa yleensäkin ehkä käydä muualla, kuin vessassa – uteliaiden korvien kantaja voi olla mitä sukupuolta tahansa, ja todennäköisimmin toinen nainen. Yhtä kaikki, jokaisen täytyy päästä pissalle, halutessaan rauhassa.

Ratkaisuksi kuitenkin ehdotan, että hahmojen sijaan niihin ulommaisiin WC-oviin merkitään, kuinka monta privaattikoppia ja pisuaaria niistä löytyy – tietää sitten ainakin, ettei yritä sinne, missä on se pisuaari.

Kenelläkään muulla ei ole kuitenkaan valtaa tai oikeutta määritellä, mitä toinen on – siihen kykenee vain ihminen itse. Sen kokemuksen pitää riittää. Kaikenlainen muotteihin pakottaminen vain rasittaa sekä yhteiskuntaa että yksilöä ihan turhaan, ja jokainen masennus- tai syrjintätapaus siksi, että on erilainen kuin jonkun ihanne, on täysin turhaa. Jokaisella on oikeus olla persoona, oikeus sellaiseen kehoon ja mieleen, jossa viihtyy.

Jos joku [henkilö] ei miellytä, kyse ei ole siitä, että hänessä olisi joku pielessä, vaan siitä, että sinä olet mulkku.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.