Uusia kujeita

Kerrataanpa vähän viimeaikaisia tapahtumia, kun nyt kerrankin saan aikaiseksi. Ja suunnitelmia ja toiveita – joku on joskus sanonut, että kun asiat kirjoittaa esiin konkreettisesti, ne alkavat tapahtua.

Siispä, asia numero yksi: Gradu. Opintopisteitä alkaa olla kasassa sellainen määrä, että gradu on noussut hyvinkin ajankohtaiseksi, mutta ykkösaihe on vielä hyvin epävarmalla pohjalla. Se olisi taloudellisista syistä kuitenkin tarpeen nykäistä kasaan melko reippaalla aikataululla, ja jos kaikki menee ykkösaiheen kanssa hyvin, se on vuoden päästä valmis. Aiheita ja ideoita saa kuitenkin edelleen tarjota, sillä kuten sanottua, epävarmuus on edelleen läsnä. Ja varma aihe, jonka saisi tehdä työn ohessa, kiilaisi vielä ykkösaiheen ohi.

Aihe kaksi: Työ. Se siis edelleen puuttuu. Opintoja on kevään aikana noin kolme kurssia, ja lisäksi kasa lukemista, joten osa-aikaduuni olisi enemmän kuin tervetullut. Melkein mikä tahansa toimistotyö, jota voi tehdä epäsäännöllisesti opintojen lomassa, olisi ihanteellinen. Toimipiste lähellä, tai etätyömahdollisuus. Viikkotunteja olisi mahdollista tehdä reilustikin, mutta luennot katkovat melkein kaikki arkipäivät tosi ikävästi. Edes palkka ei ole se ykkösjuttu – tärkeintä on mahdollisuus. Minut saa siis nyt halvalla.

Aihe kolme: Fiilis. Opinnot sinänsä ahdistavat edelleen hieman – koen edelleen, että en ole riittävän hyvä tai taitava, vaan olen yhö ulkopuolinen, pihalla ja vieras. Mutta olen päättänyt tehdä tutkintoon vaadittavan työn, enkä edes helpoimman kautta. Itsensä on pakko repiä pois sieltä mukavuusalueelta – pian on taas edessä englanninkielisiä esitelmiä, ja tällä kertaa valitsin, että teen ne yksin, ilman parin tuomaa turvaa. Onneksi aihe on sentään mielenkiintoinen ja vähän tutumpi, talousmetsien luonnonsuojelu.

Asia numero neljä: Vapaa-aika. Harrastusrintama vie kohtuullisen reippaasti aikaa, minulla pyörii nyt pari kurssimuotoista koulutusta ja yksi vakituinen viikkoryhmä. Kouluttaminen on kuitenkin tosi antoisaa, ja opin sekä itsestäni että koulutettavistani koko ajan. Ja parasta on se, kun huomaa, miten koirakko liimautuu yhdeksi yksiköksi – minä olen omilla neuvoillani saanut sen aikaan.

Elämä on muuten aika mahtavaa, molemmat koirat ovat taas kotona, ja pikkuihminen on ihmeellinen oma itsensä. Tällaista tänään.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.