Myrkynvihreä kristallipallo

En omaa mitään yliluonnollisia kykyjä. En ainakaan usko niin. Ehkä vain tarkkailen ympäristöä ihan hieman tarkemmin kuin muut, ja ajattelen vaihtoehtoja pidemmälle kuin joku toinen. Eräs entinen pomoni sanoi minua tästä syystä noidaksi, ja moni on ihmetellyt, miten voin olla perillä asioista, jotka vasta otettiin esille. Se, että tietää asioiden kulun etukäteen, ei ole kuitenkaan aina etu.

Päin vastoin. On raskasta nähdä, mihin asiat menevät, ja tietää olevansa oikeassa. On raskasta yrittää taistella vastaan ja pysäyttää kiskoilla vyöryvää junaa, jos muut ympärillä pitävät sitä normaalina.

Aina voi päästää irti, ja antaa junan karata kohti  väistämätöntä törmäystä. Mutta vaikka päästää irti, tuon junan ja sen matkustajien kohtaloa, jota ei itse voinut estää, ei voi myöskään unohtaa. Sitä yrittää uskotella itselleen, että sillä ei ole väliä, mutta se on itsepetosta.

Sitä kokee syyllisyyttä ja ahdistusta siitä, että tiesi. Siitä, että ei tehnyt asialle mitään. Siitä, että tietää, että törmäys on tulossa. Jopa siitä, että toivoo törmäyksen tuhoavan viimein aivan kaiken, täydellisesti, että itse pääsisi eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.