Morgane Tidiere ja vanhenemisen kaava

Viikko sitten osallistuin Morgane Tidierin luennolle. Tidiere on tutkinut eläinten vanhenemista sekä villeissä populaatioissa että eläintarhoissa, ja havainnot olivat mielenkiintoisia. Tästä luennosta jäi kuitenkin mieleeni päällimmäisenä se, että voiko asia olla näin yksioikoinen? Tidiere puhui paljon ja nopeasti, ja ranskalaisittain korostettu englanti vaati melkolailla keskittymistä, joten muistiinpanoista jäi varmasti pois paljon.

Tidiere on tutkinut ikääntymistä erilaisilla lajeilla, ja havainnut, että periaatteessa lajit, joilla on lyhyt elinkaari, hyötyvät eläintarhan tarjoamasta turvasta, ja niiden vanheneminen viivästyy eikä ole yhtä voimakasta, kuin pitkäikäisemmillä lajeilla. Monet pitkäikäiset lajit ovat suuria ja kehittyvät hitaasti, ja monet niistä ovat uhanalaisia. Suurikokoiset lajit eivät useinkaan ole predaation kohteena luonnossa, vaan niillä on myös luontaisesti matala kuolleisuus. Eläintarhaolot saattavat myös hajottaa näille lajeille tärkeitä sosiaalisia suhteita, sillä rajallisissa tiloissa ei ole esimerkiksi mahdollista pitää suuria, paljon syöviä perhelaumoja.

Eläminen vanhemmaksi saattaa olla seurausta siitä, että predaatio puuttuu, ja eläinten ravitsemuksellinen tilanne eläintarhoissa on usein hyvä. Tämähän on sinänsä loogista, sillä, sillä predaatio lisää  väistämättä kokonaiskuolevuutta, ja vaikuttaa kuolleiden yksilöiden keski-ikään. Pedot kohdistavat saalistuspaineen yleensä nuoriin ja tyhmiin, ja toisaalta jo parhaat päivänsä nähneisiin yksilöihin. Eläintarhoissa lisääntymistä myös säädellään.

Myös lihansyöjät hyötyvät eläintarhoista, mikä uskoakseni johtuu siitä, että vaaralliset saalistustilanteet ja lauman hallintaan liittyvät rähinät jäävät pois. Eläintarhassa ihminen säätelee lauman koostumusta, ja esimerkiksi nuoret urokset siirretään muualle, tai liian vanhaksi kasvanut hallitsijauros lopetetaan nuoremman, erisukuisen tieltä, kun se on toteuttanut geeniensä levittämistä riittävästi.

Morgane oli vertaillut kahta samankaltaista, pitkäikäistä makilajia, ja samankaltaisuudella pyrkinyt poissulkemaan muut eroja aiheuttavat tekijät, kuin  vanhenemisen. Hän mainitsi, että nuoriin naaraisiin keskittyminen tuottaa paremman ennusteen kannan kasvulle, sillä ne tuottavat suurempia pentueita, jotka myös pärjäävät paremmin. Uroksen iällä ei ollut merkitystä, vaan ratkaisevaa oli nimenomaan naaraan elämänvaihe.

Tämä luento pisti ajattelemaan kaikkea sitä, mikä lajien selviytymiseen vaikuttaa. Selviäminen ei ole itsestäänselvyys, ja ihmisellä nyk-yhteiskunnassa on ehkä hieman ruusuinen kuva selviytymisestä – länsimaissa mm. lapsikuolleisuus on erittäin matala, ja terveydenhoito hyvää. Luonnossa näin ei ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.