Monialaisia biologeja?

Istuin eilen luennolla, ja tapani mukaan en vissiin osannut olla hiljaa, vaan kyselin asioita, jotka mielestäni ovat merkityksellisiä. Jotenkin keskustelu päätyi siihen, että luennoitsija peräänkuulutti myös ympäristöalan ja biologien monialaista osaamista. Hei, me ympäristösuunnittelijat olemme jo olemassa (eikä meitä hirveästi tule lisää)!

Olen monessa yhteydessä sanonut, että yliopiston tapa tutkia, tarkastella ja opettaa yhtä ja kapeaa asiaa kerrallaan, ei ole oikein toimiva. Ja tämä kommentti vahvistaa mielipidettäni siitä. Biologi, joka on kiinnostunut vain kapeasta osaamisalastaan, ei välttämättä ole paras mahdollinen ihminen esimerkiksi viranomaisen päätöksentekoon. Vaaditaan laajempaa kiinnostusta ja ymmärrystä asioista, kuten taloudesta, politiikasta ja kaupallisuudesta.

Se on valitettavaa, mutta ympäristöteot ja -osaaminen täytyy myös osata tuotteistaa ja myydä. Kukaan ei tahdo yritysmaailmassa tehdä kallista hyväntekeväisyyttä, mutta tulosta halutaan. Hyväntekeväisyyskin on usein kannattavaa – se parantaa imagoa, ja ympäristötekojen osalta myös tulosta. Ja pelkästään sen ymmärtäminen, että ympäristömyönteiset ratkaisut voivat olla kannattava sijoitus, on iso askel.

Samalla luennolla otin esille myös ympäristöluvat – mikä niiden merkitys on,  jos kerran niistä ei ole mitään hyötyä. Mielestäni ympäristöluvat ovat merkittävässä roolissa, kun luontoa suojellaan yritystoiminnan haitallisilta ympäristövaikutuksilta, ja ehtojen täytyy olla toteutettavissa, mutta myös sellaiset, että esimerkiksi haitallisten aineiden pitoisuudet eivät nouse.

Se, että jokin nimeltämainitsematon Talvivaara tai valtionomistama Terrafame pyyhkii sekä ympäristöluvalla että sitä valvovilla viranomaisilla lattiaa, on surullinen esimerkki siitä, mikä koneistossa on pielessä. Ympäristölupia pitää voida valvoa, ja se, että yksi tapaus on mennyt perseelleen, ei oikeuta väittämään, että ympäristöluvat olisivat täysin tehoton toimenpide. Nykyisellä hallituksella on valitettavan ympäristövastainen linja, eikä liene olisi pahitteeksi tutkia, mikä on tämän hetken koneiston korruptoituneisuuden aste.

Seuraava asia, jota ympäristölupien suhteen tulee kehittää, on nimenomaan riippumattomuus – mikään muu taho ei saisi voida vaikuttaa siihen, mitä ympäristöluvassa vaaditaan, miten sitä valvotaan, ja ketä rangaistaan. Ympäristöasioiden tulee perustua faktoihin, kattavaan tietoon kohteesta, järkevään suunnitteluun ja parhaaseen saatavilla olevaan teknologiaan. Mikäli ympäristöasiat ministeriötasolta alkaen sekoitetaan muita etuja ajaviin, on aivan varma asia, että ympäristön tilaa ei saada ainakaan parannettua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.