Itsekritiikki on taitolaji

Olen viime aikoina törmännyt todella usein tapauksiin, joissa ollaan kovin vakuuttuneita omasta osaamisesta ja agendasta, ja viedään isojakin hankkeita lähes väkivaltaisesti eteenpäin. Tämä oman näkemyksen ihailu johtaa helposti siihen, että vastaan välittäjää ei kuunnella, vaan mieluummin hiljennetään. Ja lopulta törmätään seikkaan, joka estää koko suunnitelman viemisen loppuun, olkoon se nyt sitten vaikka perustuslaki. Miten tämä maailma on näin kädetön?

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun koiramaailmassa on tullut vastaan koirakko, jolla on jonkinlainen ongelma. Kun kouluttajan roolissa kysyy, mitä sille on yritetty tehdä, tai pyytää näyttämään, on helppo ulkopuolisena todeta, että tapa ei toimi, eikä edistystä tapahdu. Yleensä ensimmäinen kysymykseni koirakon ihmisosapuolelle onkin ”Toimiiko tuo sinun mielestäsi?”. Vastaus on usein kielteinen. Seuraava kysymys on: ”Miksi edelleen toimit niin?”. Siihen vastaukset ovatkin sitten erilaisia, ei olla tajuttu, että se ei toimi, ei osata soveltaa, ei ole muutakaan tapaa, kukaan ei ole sanonut, näin on käsketty toimia…

Syksyinen kuvituskuva

Yhteistä kaikelle toiminnalle, niin koirien kouluttaminen kuin myös sille poliittiselle päätöksenteolle, jonka suuntaan tässä vihjailen, on se, että kaikenlainen itseohjautuvuus ja itsekritiikki puuttuu. Ei pyritä oikeasti toimivaan ratkaisuun, vaan siihen omaan ideaan, johon ollaan niin rakastuneita. Kaikki muut elämän realiteetit työnnetään syrjään, ja työnnetään pää pensaaseen, että järjen ääntä – tutkijoita, alan ihmisiä, työntekijöitä, ohjeita, määräyksiä tai vaihtoehtoisia medioita – ei tarvitsisi kuunnella.

Koirien kohdalla ongelma saadaan usein ratkaistua, kun siihen omaan kuplaan otetaan joku ulkopuolinen, joka näkee sen, mitä sen kuplan sisältä käsin ei näe. Ratkaisuna muutetaan toimintatapaa, kunnes löydetään se tapa, joka tuottaa edistystä juuri kyseisen koirakon kohdalla. Sama voisi toimia myös poliittisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi Trumpilta kulunee kohta paljon enemmän energiaa Yhdysvaltain ristiriitaisten ilmastolinjausten selittelyyn, kuin olisi kulunut siihen, että ilmastonmuutosta torjuttaisiin aktiivisesti valtiollisten päätösten kautta.

Ja lisäksi – tämäkin asia on taitolaji. Itsekritiikkiä ja oman toiminnan tarkastelua on mahdollista kehittää. Kehityksen ensimmäinen vaatimus on kuitenkin rehellisyys omaa toimintaa kohtaan. Ilman ongelmakohtien tunnistamista ja aitoa tahtoa tehdä asiat kerralla kunnolla saadaan aikaan vain tehottomia päätöksiä ja imagon kiillottelua.

Vähän sama asia, kun kehuisi lasta lintsaamisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.