Pro lähiömetsät

Pernoon, minun suosikkilenkkeilymetsääni, on tulossa louhos ja kivenmurskaamo. Asiasta ei ole toistaiseksi tiedotettu asukkaita, minulle tieto hankkeesta tuli Facebook-ryhmän välityksellä. Tiedotustilaisuus aiheen piiristä on kuitenkin tulossa. Pengoin tapausta hieman, ja ilmeisesti hanke on vasta siinä vaiheessa, että hankkeen osallistumis- ja arviointisuunnitelma (§ 138 /2017) on hyväksytty edellisessä kaupunkisuunnitelu- ja ympäristölautakunnan kokouksessa.

Ainakin itselleni on lukemani perusteella täysin epäselvää, mihin tällaista kivilouhosta tarvitaan, ja mitä ihmettä sitä suunnitellessa on ajateltu. Tämä kuva on lehtileikkeestä, joka löytyy artikkelin lopusta kokonaisena, ja jota en useammista yrityksistä huolimatta ole löytänyt Turun sanomien nettiversiosta. Yleensähän louhiminen pyritään tekemään lähellä sitä paikkaa, jossa kiviainesta tarvitaan, sillä kuljettaminenon kallista. Mutta mitä sellaista tänne sitten ollaan rakentamassa, joka edellyttää noin massiivista maisemaa muokkaavaa toimintaa ja vuosien häiriöitä asukkaille?

Pansio-Pernoa tunnutaan yleisesti pitävän slummina, jossa kukaan ei halua asua, ja jossa ei ole mitään hyvää. Todellisuus on kuitenkin urbaanilegendoja ihmeellisempää: Meillä on täällä pääsääntöisesti rauhallista, meininki on yhteisöllinen ja jotkut meistä rakastavat tätä paikkaa ihan vain monimuotoisen lähiluonnon vuoksi. Kuinka monessa Turkulaisessa lähiössä on mahdollisuus nauttia aamukahvinsa katsellen metsäkauriita laiduntamassa? Veikkaan, ettei kovin monessa.

Kuten sanoin, kyseinen metsä on suosikkini, ja siellä kulkee merkattuja virkistysreittejä, niin sanottuja Paavonpolkuja.  Liikun kyseisessä metsässä paljon, ja pääasiassa juuri näitä Paavonpolkuja pitkin. Riippumatta siitä, minkä reitin milloinkin valitsen, on melkein pakko kulkea vähintään toiseen suuntaan tuon metsikön läpi, jota nyt uhkaa massiivinen tuho. Siinä menee kerralla virkistysarvot ja asuinviihtyvyys.

Polut ovat helppokulkuisia, metsä hiljainen ja monipuolinen.  Alueella on melko luonnontilaista ja monipuolista metsäluontoa, sekä soistunutta että kallioista. Lahopuutakin löytyy moneen lähtöön. Myös lajisto on sen mukainen. Alueella viihtyy pieni metsäkaurislauma, ja linnustoon kuuluu erilaisia tikkoja, närhiä, pöllöjä ja erilaisia pikkulintuja. Myös varpushaukka ja kanahaukka kuuluvat vakiokalustoon. Kettuparikin pitää reviiriään alueella, ja ainakin yksi mäyrä on jäänyt tien varteen – epäilen kuitenkin, että se ei ollut alueen ainoa.

Näissä metsissä elelee myös monipuolinen kasvi- ja sienilajisto, ja syksyisin naapurin vähän huonosti liikkuva, autoton mummo hakee melkein päivittäin tuoreet mustikat piirakkaa varten. Eräs tuttu vanha herra löysi valtavan kurttusienen, ja herkkutatteja poimitaan puolalaisten kanssa kilpaa. Itse olen paikantanut alueelta hyytelösieniä ja monia erilaisia ja kiehtovia kääpälajeja. Vaikka Pansion kisapuistossa on valaistu kuntorata puiden ja öljysataman säiliöiden välissä, se ei ole metsää siinä merkityksessä, kuin tämä laajempi metsäkokonaisuus, joka tarjoaa luontoelämyksiä niillekin, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä kunnon metsään autolla.

Kuva on Turun seudun karttapalvelun ilmakuva. Punaisella on rajattu jo olemassa oleva, kiviainesta täynnä oleva maankaatopaikka, ja vihreä rajaus on suunnitellun louhoksen sijainti.

Aivan suunnitellun alueen vieressä, joskin eri tieyhteyden päässä, eli Telakkatien jatkeena, on vanha, ilmeisesti telakan rakennusvaiheessa täytetty maankaatopaikka. Yritin selvittää, toistaiseksi tuloksetta, kuinka paljon alueelle on läjitetty  valmiiksi lohkottua kiveä. Lisäksi se on rumasti jätetty heitteille, ilmeisesti tuohon aikaan ei ole pahemmin maisemoinnista perustettu. Aluetta halkovaa polkua lukuunottamatta liikkuminen kivikossa on lähes mahdotonta – metsän poluilla se on helppoa. Mielestäni tämän vanhan maankaatopaikan voisi aivan hyvin hyödyntää uudelleen, ja kun homma on saatu tehtyä, myös tästä alueesta voitaisiin maisemoida paremmin ympäristöön sopiva ja kaunis osa Pernon upeaa luontoa.

Maankaatopaikka sen kaakkoiskulmasta katsottuna
Maankaatopaikan kivivuoret

Koska louhintaa ei tarvitse tehdä, jos valmiiksi louhittu massa käytettäisiin alueelta pois, myös vaikutukset virkistyskäyttöön ja asumisviihtyvyyteen olisivat pienemmät. Ihannetilanteessa olemassa oleva aines vain kuljetettaisiin muualle murskattavaksi, jolloin häiriöitä ei juurikaan tulisi. Olemassa oleva maankaatopaikka on myös kohtuullisen helppo kiertää, metsän polkuja pitkin pääsee kulkemaan Ankkurikylästä Krookilaan. Ja maankaatopaikan hiukan epämiellyttävän luonteen vuoksi siellä muutenkaan ei tule juuri hengailtua – joitakin poltettuja ajoneuvoja sinne on tosin, ehkä juuri siitä syystä, päätynyt.

Orikedon jätteenpolttolaitos kaatui asukkaiden vastustukseen, vaikka se oli koko Turun alueelle tarpeellinen, ja jätehuollon järkevyys on tällä hetkellä lähinnä farssi. On oletettavasti tälläkin kertaa meistä asukkaista kiinni, saammeko pitää lähiömetsämme, vai jyrätäänkö viihtyvyys ja luontoarvot jälleen kerran taloudellisen hyödyn vuoksi. Lähiöiden metsät ovat pääsääntöisesti kaupungeissa niin arvokkaita, että yhdestäkään ei olisi enää varaa luopua. Metsät parantavat elämänlaatua ja viihtyvyyttä, vähentävät melua ja stressiä, sekä tarjoavat oivat puitteet liikkumiseen ja ympäristökasvatukseen. #lähiömetsä on itseisarvo!

Lähiömetsää polkuineen. Täytyykö tämänkin maiseman muuttua edellä esitetyn louhikon näköiseksi?
Lehtileike Turun Sanomista

 

 

 

 

2 Replies to “Pro lähiömetsät”

  1. Olen asunut Pansiossa melkein koko ikäni, viisi vuotiaana muutimme perheen kanssa Vaasasta Turkuun, Pansioon. Siitä on 46 vuotta! Lähimetsät on tuolta alueelta sinä aikana jo pienentyneet. Pernon kartanon metsämailla oli parhaat hiihtomaastot. Ensin luohittiin junarata ja sitten rakennettiin rivitaloja, kerrostaloja. Miksi Suomessa on niin paljon psyykkisiä vaikeuksia ihmisillä? Antakaa luonnon jo olla ja jäädä. Entinen kivenlouhimo on turhan panttina tuolla! Ottakaa se hyödyntään! Uusi pilaa monen luontoeläimen elintilan. Kohta meillä ei ole lehtopöllöjen katoamisen lisäksi enää kauriitakaan. Nyt kaikki luontoaddiktit ketjuilla kiinni tammiin. Kelle täällä pitää maksaa ja kenen, ettei kaikkea kaunista pilata?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.