Aikuisia pitäisi kohdella kuin lapsia

Mediassa puhutaan koko ajan lasten kasvatuksesta, ja siitä, miten lapsista saa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Mutta entäs aikuiset? Minun mielestäni homman ydin on siinä, miten kohdellaan ihmisiä, iästä riippumatta. Tällä hetkellä suomalainen yhteiskunta on aika järkyttävässä hyväksikäyttämisen tilassa, mutta se tuntuu olevan väestön mielestä ihan ok.

En siis tarkoita sitä, että aikuiselle pitäisi lässyttää kuin lapselle, ja kieltää ja ohjata kuten lasta. Erityisesti tarkoitan sitä, että jokaisen ihmisen, niin lapsen kuin aikuisen tulisi kokea olevansa arvostettu. Sen pitäisi näkyä työpaikoilla, siinä miten ihmisiä kohdellaan, ja siinä, miten heistä ja heille puhutaan. Kun seuraa tällä hetkellä vellovaa poliittista keskustelua ja poliitikkojen suoraa valehtelua, ei näin kansalaisen asemassa tunnu kovin arvostetulta. Vai?

Toiseksi, aivan kuten lapselle, jokaiselle pitäisi kertoa, mitä tietyssä tilanteessa odotetaan. Ja vielä enemmän – asia pitäisi myös selittää. Tämä on ongelma erityisesti työelämässä, jossa kiire on jatkuvaa, ja uusien työntekijöiden perehdytys tehdään niin sanotusti juosten kusten. Itse olen ollut onnekkaassa asemassa, että töissä perehdytys on ollut riittävää, mutta tiedän liian monia, jotka kokevat, että voisivat tehdä hommansa paremminkin, jos ymmärtäisivät, miksi asia tehdään niinkuin on opastettu. Yhden tavan opettaminen ei salli soveltamista, ja harva työ on sellainen, että minkäänlaista soveltamista ei vaadita. Joka ikinen kerta joutuu kysymään, ja uusi duunari koetaan riesana ja tyhmänä, kun se kysyy koko ajan, eikä tee. Ja toisaalta, fiksukin ihminen tuntee itsensä tyhmäksi, koska ei ymmärrä, vaikka kuin yrittäisi, kun perusteellinen pohjustus puuttuu.

Lisäksi tekemisestä kuuluu saada palautetta, vielä mieluummin rohkaisevaa ja kannustavaa. Jokainen meistä tietää, että lapsen jokaista värityskuvaa kehutaan, vaikka ei olla ihan pysytty viivojen sisällä. Samoin lasta kehutaan ja kannustetaan, kun hän opettelee kävelemään, luistelemaan tai hiihtämään. Annetaan neuvoja, tuetaan ja autetaan, eikä keskitytä virheisiin. Tämä ihmisten kohtelun ongelma-alue on tullut vastaan ehkä pahimmillaan nyt

Ukkoetana näyttää mallia – elämä kulkee vähän hitaamminkin

opiskelijaelämässä. Palautteen saaminen on opettajalle tärkeää, mutta niin myös opiskelijalle. Mistä tiedät, mihin tentissä vastasit väärin, jos ei kukaan kerro, mitä vastauksista puuttui tai jos ei mallivastauksia ole. Mistä voi tietää, mihin numero perustuu, jos palautetta ei tule? Miten voi pyrkiä parempaan, jos ei tule palautetta siitä, mikä oli hyvää, ja missä oli puutteita?

Neljänneksi lasten ja aikuisten yhteneväisyydeksi nostan tekemisen ilon. Aikuisten maailma ja tapa kohdella toisia on liian vakava, ja koetaan, että ollaan vakavia aikuisia, joiden ei tarvitse hymyillä tai nauttia tekemisestä. Aina ei tarvitsekaan, mutta siihen pitäisi pyrkiä, ihan aina. Maailma olisi parempi paikka, jos elämää ei suoritettaisi, vaan sitä elettäisiin. Annettaisiin toisten ihmisten tehdä sitä, mistä he nauttivat, ja keskityttäisiin siihen omaan ja läheisten hyvinvointiin. Aivan liian moni sulkee silmät omalta ja läheisten pahoinvoinnilta, koska ollaan aikuisia ja koska vaan pitää jaksaa. Ei tarvitse. Tunteet pitää saada näyttää, ja jokaisella pitäisi olla tilaa lepoon, hymyyn ja hullutteluun. Kaikessa ei tarvitse aina olla järkeä, eikä kaikki saa olla vakavaa.

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle”

  • Muumimamma

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.