Vuosisadan rakkaustarina

Uhosin twitterissä jokin aika sitten kijoittavani avioliitoista. Nyt yritän, vaikka ehkä liiankin pitkän pohdinnan jälkeen en enää ole ihan varma, mitä haluan sanoa. Ehkä oikeampi aihepiiri on lopultakin realistinen parisuhde.

dsc_0202En ehkä ole maailman paras henkilö neuvomaan parisuhdeasioissa, tuskin kukaan on, koska parisuhde muodostuu kahden (tai joskus useammankin) yksilön välille. Ja koska yksilöt ovat erilaisia, myös parisuhteet ovat, aina. Sen verran uskallan kuitenkin sanoa, että ihan jokaisesta kahden viikon seurustelusta ei vielä kannata huudella elämää suurempana, vuosisadan rakkaustarinana. Sellainen harvinaisuus ei edes osu yhden ihmisen kohdalle kolmen viikon välein. Ja varsinkin aikuisten, mukamas kypsien ihmisten kohdalla pidän moista teinikäytöstä jopa naurettavana.

Vielä typerämpää on rynnätä naimisiin tai vääntää mukula jokaisen vastaantulijan kanssa – kuukaudessa tai kahdessa tuskin oppii ihmisestä riittävästi jakaakseen toisen kanssa loppu elämänsä. Siinä vaiheessa alkuhuuma on se, joka vie. Alkuhuumassa sinänsä ei ole mitään väärää, ja suuresti ihmettelen, kuka sen ihanan ajan haluaa edes tuhlata raskauspahoinvointiin ja liitoskipuihin. Eikö siitä ajasta voisi nauttia rehellisesti, aikuisten K-18-tapaan, ja tehdä ne mukulat vasta pienen harkinta-ajan jälkeen?

Nykyään naimisiinmeno ei ole mikään pakko, ja olen huomannut omalta osaltani karsastavani moista instituutiota jo melko vahvasti. Ideana on kaunis luvata sitoutua toiseen lopuksi elämää, mutta nykyajan kertakäyttöihmiset ovat kyllä pilanneet tämän mielikuvan. Aivan liian usein naimisiin mennään häiden takia – isot prinsessahäät ovat sitä, mitä morsian tahtoo, ja sulhanen ei oikein osaa sanoa vastaankaan.

Niinpä häät järjestetään, ja lyhyen seurustelun ja häätouhotuksen jälkeen häiden jälkeinen elämä iskee vasten kasvoja. Vasta siinä kohtaa aletaan miettiä, että kukahan tuo oikein on, johonka juuri sitouduin. Ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, eikä oikein mitään muutakaan. Olisiko ehkä kannattanut vain olla kailottamatta  sitä vuosisadan rakkaustarinaa isoon ääneen, ja nauttia siitä K-18-osastosta ihan rauhassa? Tämänkin todellisuuden olisi ehtinyt huomata jo ennen häitä. Mutta ei siinä vielä mitään, nuorena tulee tehtyä hölmöyksiä, ja niistä pitää kantaa vastuu. Mutta tarvitseeko samat virheet vielä toistaa?

Realistinen parisuhde ei voi perustua siihen ihanaan alkuhuumaan, eikä sitä pidä kasassa papin aamen. Se perustuu siihen arkeen, jonka on toimittava. Arki, se tylsä, harmaa ja tavallinen, pitää haluta jakaa toisen kanssa. Itsellä, ja sillä toisella täytyy olla hyvä olla siinä harmaassa arjessa. Jatkuvaa alkuhuumaa tavoittelevat ihmiset eivät koskaan edes pääse siihen arkeen asti, vaan elävät suhteidensa osalta pilvilinnoissa. Ja kun se arki jossain kohtaa väkisinkin kohdataan, vaihdetaan vain uuteen alkuhuumaan.

Pitkissä suhteissa on ongelmia, mutta yleensä vasta ongelmien myötä kehittyy rakkaus, ja löydetään se yhteinen hiili, johon puhaltaa. Siitä huolimatta, vaikka joskus olisikin vähän rankempaa, ja hiillos pääsee melkein sammumaan. Rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, ja sitä kasvaa toiseen kiinni. Ja se, mikä tässä on parasta ja pahinta, on se, että kun syystä tai toisesta revitään suhde rikki, se oikeasti tuntuu. Mutta todelliset tunteet sattuvat – kertakäyttökulttuuri ei tunnu missään.

Jos suhde tarvitsee jatkuvaa leijumista, sormukset ja papin aamenen, olisi parempi jättää ne hankkimatta. Hyvä suhde vain on, sellaisena kuin on, eikä se tarvitse todisteita ollakseen täydellinen. Haluaisinkin lanseerata häiden ja erojuhlien lisäksi myös deittailubileet – häät ilman avioliittoa, joissa morsian saa olla prinsessa, ja sulhaselle voi sanoa tahdon – mutta ihan vaan leikisti, niin kauan kun nyt sattuu huvittamaan.

Nykyinen kertakäyttömeininki halveksii sanojen ”kunnes kuolema teidät erottaa”-merkitystä aika rankasti. Tai ehkä se pizzakuski tai putkimies sitten on kuolema, ainakin uskollisuudelle. Joka tapauksessa: kun kahden ihmisen välissä ei ole tilaa, siihen ei voi kukaan tulla.

Minä en ole menossa naimisiin, koska #rakkausriittää.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.