Tietoa vai ymmärrystä?

Kuten tuossa taannoin vuodatin, hain Turun yliopiston maisteriohjelmaan. En uskonut pääseväni sisään, mutta kas vain, näin pääsi käymään, ja nyt harjoitellaan opiskelija-elämään sopeutumista, vielä toistaiseksi työn ohessa tosin. On kuitenkin pakko myöntää, että pienoista kriisiä käydään läpi.

Minun oppimiimg_20160517_200556styyliini ei ole koskaan  ole sopinut asioiden ulkoa opettelu. Minulle tärkeintä on ollut ymmärtää asioita alkaen siitä, missä asiayhteydessä juttu on oleellinen. En ole kovin hyvä nippelitiedoissa – jos joskus törmään johonkin mielenkiintoiseen, saatan kyllä painaa sen päähäni, ja muistaa jossain aivan turhassa asiayhteydessä, mutta pääasiassa kykenen päättelemään asiat loogisesti. Käytän hyväkseni koko sitä tietomassaa, josta olen päähäni muodostanut laajan tietoverkon, ja uusi tiedonmurunen sopii yleensä paikalleen vaivatta – kunhan se noudattaa samaa lakia ja järjestystä, kuin muukin maailmankaikkeus.

Minusta on kuitenkin hämmentävää astua opiskelijan saappaisiin, kun nyt minulla on taas sellainen olo, että minun pitäisi oppia ajattelemaan uudella tavalla. Minun ei tarvitsisi ymmärtää, minun tarvitsisi vain tietää. Taustani ympäristösuunnittelijana on tukenut omaa oppimistyyliäni, ja olen myös itse halunnut vaalia sitä opettaessani ja kouluttaessani. Tee, kokeile, testaa, vedä johtopäätöksiä, ja vasta sitten mieti, mitä muut ovat ilmiöstä sanoneet. Jos kahdessa totuudessa on ristiriita, kumpaa uskot? Onko tutkimustuloksella mitään merkitystä, jos se sotii fysiikan lakeja vastaan, tai sen toteutus ei ole millään tavalla kytkettävissä elävään elämään?

Siitä huolimatta, että olen nyt matkalla ekologian ja evoluutiobiologian maisteriksi, en halua hylätä kokonaisvaltaista ymmärrystä. En missään tapauksessa halua lakata olemasta ympäristösuunnittelija. Minä haluan edelleen tehdä ja vaikuttaa, en pelkästään tutkia putkinäköisesti (jotain turhaa – olen pahoillani, mutta sitä moni akateeminen tutkimus tuntuu olevan). Toivon, että tulevaisuuteni ei rajaudu pelkkään akateemiseen kuplaan, vaan että maisterin koulutus on tosiaan valttikortti myös muualle.

Minä en halua tietää, minä haluan ymmärtää. Haluan vaikuttaa, saada aikaan muutosta. Ei minua kiinnosta vieläkään miettiä, millä tapaa maailma saadaan pelastettua. Minä haluan edelleen pelastaa sen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.