Minä olen motivaatio

Erehdyin äsken pohtimaan suomen kielioppia. Sitä, miten puhumme, ja mitä olemme. Mietin sanapareja: Minulla on aikaa – Minä odotan. Minulla on työ – Minä teen työtä. Minulla on kumppani – Minä olen parisuhteessa.

Näiden lauseiden sisältöhän on periaatteessa sama, mutta toinen viestii syvää sitoutumista ja motivaatiota. Jostakin on tullut jo osa itseä, se muokkaa minua, ja minä muokkaan sitä. Ja niin asian kuuluukin olla. Mikään vaikuttava asia ei ole niin kevyt, etteikö se vaikuttaisi ihmiseen jollain tavalla.

Kuitenkin elämässä, niin työssä, ihmissuhteissa kuin harrastuksissakin, asioita mitataan saavutuksilla. Sillä, mitä on. Sillä, mikä on itsen ulkopuolella. Työn voi tehdä sitoutumatta siihen, suorittaa sitä – mutta silloin töihin vain mennään, ja sieltä lähdetään kotiin. Se ei ole sen enempää. Sama onnistuu myös ihmissuhteissa tai harrastamisessa. Mutta se ei tuo onnea tai hyvinvointia, ei se tee edes hetkeksi iloiseksi.

On surullista, että joillekin palkkakuitin loppusumma on ainoa syy käydä töissä. Joku toinen varmasti tekisi senkin työn paremmin, koska päästäisi työn kasvamaan kiinni itseensä. Kehittyisi työn osaajana, oppisi tuntemaan työnsä sormissaan. Ja työ kehittäisi tekijäänsä koko ajan paremmaksi. Työstä voisi nauttia, vaikka aina ei menisikään ihan putkeen. Mutta myös virheet voisi kokea opettavaisina, eikä ainoastaan loputtoman pitkän otsalerssin kasvattajana. Se vaatii työtä, mutta sitoutunut ihminen on valmis tekemään sen, ja malttaa odottaa, että työ tekijänsä palkitsee. Yleensä se huomataan laatuna.

On sääli, että CV:ssä ei yleensä lue mitään motivaatiosta. Pohdittuani tätä asiaa minun tekisi mieli kirjoittaa otsikkolause omaani. Minä olen motivaatio. Minussa on taitoa ja osaamista moneen hommaan. Niiden lisäksi minulla on google. En tyydy käymään töissä, minä haluan tehdä työtä. En vain toistaa sitä kaavaa, jonka joku muukin osaa, vaan osata, tuntea, kehittää. Kasvaa kiinni.

Ei työn, parisuhteen tai työn tulosten arvo määräydy sen mukaan, miten helposti ne on saavutettu. Elämän ei pidä olla aina helppoa, koska hankaluuksien kautta on helppo nähdä hyvät asiat ja nauttia onnistumisista. Vaikka joutuisi panostamaan paljon, täytyy osata suhteuttaa se siihen, mitä saa takaisin. Kun ollaan voiton puolella ja käyrä on koko ajan nousujohteinen, panostaminen on kannattanut. Jos taas koko ajan jää tappiolle eikä homma luista, on parempi antaa olla.

Näiden kivien hakkaaminen on joskus ollut jonkun työ. Ja se joku on varman vain suorittanut kivien hakkaamista.
Näiden kivien hakkaaminen on joskus ollut jonkun työ. Ja se joku on varmaan vain suorittanut kivien hakkaamista.

Työpaikkaa voi aina vaihtaa. Itseään ei voi vaihtaa, mutta kumppania voi. Kannattaa opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä, vaikka se alkuun onkin ihan suolenmutkasta. Mutta joskus, kun käsi onkin poikki, siitä taidosta voi olla yllättävää hyötyä – ja ainakin se taito kehittyi sitä opetellessa. Itseään on tärkeää kuunnella, jotta löytää oman motivaationsa. Mutta pitää uskaltaa tehdä asioita, joita ei vielä osaa, sillä motivaatio voi piileskellä monessa paikassa, tunteessa, tuntumassa. Käveleminenkin on aloitettu siitä, että on ensin noustu pystyyn. Ja harvalta se taito on päässyt aikojen saatossa unohtumaan. Jotkut ovat jopa oppineet juoksemaan.

Onko sinulla, vai oletko sinä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.