Sun vesi, mun vesi = meidän vedet

Olen taas viettänyt hiljaiseloa, ihan oikeiden töiden parissa. Kesän ajan olen liikkunut ihmisten kiinteistöillä jätevesineuvojan hommissa, kurkistellut ”paskakaivoihin”, ja yrittänyt olla kiva kertoessani, että jätevesiasiat eivät ole kunnossa. Valtaosa ihmisistä sen tietääkin, mutta silti halu tehdä asioille on harvinaista. Ja sitten samaan hengenvetoon valitellaan, kuinka sitä omaa mökkirantaa pitää pitää ruoppaamalla avoimena.

Sinänsä haja-asutuksen jätevesien kuormitus ei ole välttämättä se merkittävin, mutta se on oleellinen, sillä nimenomaan ne omat jätevedet vaikuttavat ihan suoraan oman lähiympäristön miellyttävyyteen, jos niiden ravinteet pääsevät karkaamaan vesiin. Ja kokonaisuudessakin 10% on kuitenkin merkittävä. Maatalouden päästöjä hillitään jo monin keinoin, tärkeimpänä tietysti rajoitukset lannan levittämiseen. Kalanviljeyn ympäristövaikutuksia on suitsittu vuosikausia, ja nyt sitten vaikutetaan siihen, mikä on vielä tekemättä. Ja vesiasiat ovat yhteisiä, sillä kenenkään vedet eivät pysy omalla tontilla – asiat nimittäin olisivat varmasti paremmin, jos pysyisivät.

Se, mikä itseä koko asiassa kaihertaa, on se, että varsin moni ranta-alueen kiinteistö on vapaa-ajan käytössä. Ja suurimmalla osalla niistä asiat kunnossa, koska käytössä on ulkohuussi. Mutta sitten ovat ne, jotka ovat kyllä aikanaan rakentaneet systeemit kaikilla herkuilla, löytyy vesivessat ja porealtaat, ja sitten siitä vedestä ei olla valmiita huolehtimaan. Jos on varaa ylläpitää huippuvarusteltua kakkosasuntoa, kyllä kai senkin aiheuttamista ympäristövaikutuksista on valmis huolehtimaan?

Minua yksinkertaisesti puistattaa ajatus niistä kohteista, joissa sakokaivoja ei ole tyhjennetty vuosiin, ja liete valuu putken päästä suoraan vuolaana virtaavaan ojaan, tai vielä pahempaa, suoraan mereen tai järveen. Ihmisten piittaamattomuus on kamalaa, ja se, miten omaa ympäristövaikutusta vähätellään. Olen ollut moneen kertaan iloinen, kun olen saanut ihmisen kurkistamaan omaan ”paskakaivoonsa”, ja toteamaan, että se tavara ei olekaan hävinnyt sieltä itsekseen, vaan sille pitää tehdä jotain.

Minusta on myös karissut melko paljon sinisilmäisyyttä – aiemmin olen halunnut laajalti uskoa siihen, ettei kukaan tekisi väärin tahallaan, ja ihmiset eivät vain tiedä. Mutta on täysin tahallista olla välittämättä kaikesta siitä tiedosta, joka eteen aamuisin kannetaan, ja nostaa itsensä muita paremmaksi. Niin kauan, kun emme kakkaa sateenkaaria ja kuse glitterskumppaa, tämän aihepiirin parissa työtä riittää.

Ee niinkuin eettinen

Vastuullisuus ja eettisyys vilahtelevat varsinkin naistenlehtien palstoilla ja jutuissa alvariinsa, aina säännönmukaisesti kotimaiset yrittäjät peräänkuuluttavat vastuullisia ja eettisiä valintoja kuluttajilta. Vastuullisuus ja eettisyys eivät kuitenkaan ole synonyymejä, ja kumpaakin tarvitaan. Näillä kahdella on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä – tiedostus.

Jatka lukemista ”Ee niinkuin eettinen”

Aa niinkuin auto

Auto on suoranainen ympäristörikos, sen ympäristökuorma, lähinnä fossiilisten polttoaineiden käytön muodossa on merkittävä. Moni myös varmasti tietää tämän, mutta auto tuntuu olevan osa suomalaista identiteettiä, ja ehdotus siitä luopumisesta tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Autoon liittyen on kuitenkin helppo tehdä parempia valintoja: Jatka lukemista ”Aa niinkuin auto”

Askel kerrallaan – yhdessä

Jari Sarasvuon aamulenkit alkoivat jälleen nimellä #mojomornings, ja hyvä niin. Kun mukaan saadaan ryhmän paine, on vaikeampi luistaa hommista. Perjantaina Jari puhui tason nostamisesta, ja tuo höpöttelyhetki sai minussa aikaan valtavan omantunnon pistoksen – olen antanut itseni lipsua ja luisua tekemättömyyden syövereihin. Mikä pahinta, se on syönyt kaiken motivaation tehdä yhtään mitään.

Jatka lukemista ”Askel kerrallaan – yhdessä”

Hyvää joulua ja kiitokset kuluneesta vuodesta

Syksy on ollut varsin vauhdikas. Hulevesiaiheinen gradu etenee huimaa vauhtia, ja aihe on superkiinnostava, ja koen, että sillä on merkitystä ihan käytännön tasolla. Kiitokset myös minua tällä jo kuljetulla matkalla opastaneille – teidän ansiostanne ymmärrän ehkä taas himppasen paremmin omia vahvuuksiani, ja muistan, miksi rakastan tätä alaa.

Jatka lukemista ”Hyvää joulua ja kiitokset kuluneesta vuodesta”

Rehellisyys maan perii

Mietin tässä taas yhtä asiaa – palkkaa. Tämä pohdinta sai alkunsa, kun hain taas yhtä työpaikkaa, jonka hakuprosessissa pääsin ihan kohtuullisen pitkällekin. Haastattelijat ihmettelivät, miksi hain kyseistä paikkaa, kun kerran koulutusta ja työhistoriaakin on. Ensisijaisesti hain ihan aidostikin paikkaa siksi, että työ olisi sopinut minulle, mutta toinen syy, mikä ehkä jäi nyt tämän ensimmäisen varjoon, on palkka, raha. Jatka lukemista ”Rehellisyys maan perii”

Toteutumaton tasa-arvo

Mieltäni hiertää taas. IPCC:n raportin jälkeen on ilmastonmuutos ja siihen suhtautuminen ollut aivan erilailla esillä kuin koskaan aiemmin, vaikka raportin sisällössä ei sinänsä ollut mitään uutta. Elämme tällä pallolla yli varojemme, tuhlaillen ja sikaillen. Jokin IPCC:n raportissa kuitenkin ilmeisesti kolahti valtaväestön tajuntaan, koska se heilautti suhtautumista ympäristö- ja ilmastomyönteisempiin asioihin ihan tuntuvasti. Jatka lukemista ”Toteutumaton tasa-arvo”