Kemikaalikunnostus – Case Littoistenjärvi

Jostain kumman syystä minulla on kumma taipumus ajautua väittelemään ihmisten kanssa. Tällä kertaa väiteltiin twitterissä Ville Niinistön Littoistenjärvi-twiitin alla, ja vastapuolena eräs suomen johtavista Itämeritutkijoista, Kai Myrberg.  Pitäisi varmaan olla jotain itsesuojeluvaistoa siinä, kenen kanssa lähtee väittelemään – tällä menolla se ympäristöpuolen työpaikan saaminen voi olla hankalaa.

Oma taustani Littoistenjärven kanssa on pitkä. Niin kauan kun olen Turun seudulla asunut, Littoistenjärvi on ollut tapetilla. Sinä kesänä, kun odotin poikaamme, olisin halunnut käydä uimassa ja viilentymässä mahani kanssa. Sen paremmin mereen kuin Littoistenjärveenkään ei ollut asiaa sinileväkukintojen vuoksi. Vesien rehevöityminen on yksi syy siihen, miksi ylipäänsä lähdin opiskelemaan ympäristöalaa – syyt rehevöitymiseen ovat pitkälti meissä ihmisissä ja niihin voidaan vaikuttaa. Opintojen aikanakin Littoistenjärvi on ollut tutkimus- ja esimerkkikohteena useasti: järven ongelmat ja taustat ovat niin hyvin selvillä ja järvi lähellä, että aineistoa on helppo kerätä ja hyödyntää.

Maatalous on yksi varsin merkittävä rasite, ja ravinnepäästöjen hallinta asia, jossa olisi paljon parantamisen varaa. Jaksan kuitenkin uskoa siihen, että ravinteiden kierron on myös mahdollista olla taloudellisesti kannattavaa. Tuottajapuolella sitä tunnutaan pitävän lähinnä kulueränä ja kiusantekona, joskin kelkka taitaa hiljaksiin olla kääntymässä. Littoistenjärven suurin syy ei kuitenkaan ole maatalous, sillä valuma-alueesta vain pieni osa on peltoa. Littoistenjärvi sijaitsee melko metsäisessä urbaanissa ympäristössä, josta ei pahemmin vapaudu edes humusta. Niinpä järvi on luonnontilaisenakin melko kirkasvetinen. Kunnostusta edeltävä tila oli selvästi ylirehevöitynyt, ja kunnnostuksen tavoitteena olikin palauttaa ravinnetasapaino lähemmäs luontaista, karumpaa tilannetta. Kemikaalisaostuksen jälkeinen kirkkaus on poikkeuksellista, mutta kestänee kuitenkin vain rajallisen ajan. (Sarvala, J. 2012).

Littoistenjärven ulkoista kuormitusta on jo pyritty hallitsemaan, ja esimerkiksi Järvelän lintukosteikon ravinteikkaat vedet johdetaan muualle. Littoistenjärven ongelma on sisäinen kuormitus, ja ongelmasta on kehittynyt kierre, joka ruokkii itse itseään. Littoistenjärveä on myös hoidettu ilamstamalla ja poistokalastuksilla jo vuosia, ja seurantatietoa on pitkältä ajalta. Nämä toimet eivät kuitenkaan ole tehonneet toivotusti. (Sarvala, J. 2012).

Kemiallinen saostus ei ole mikään uusi asia, ja sitä on käytetty enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi erilaisissa järvissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Saostus laskee veden pH:ta, joka voi rehevissä järvissä nousta hankalina aikoina jopa kalastolle vaarallisen korkeaksi. Käytetyt saostuskemikaalit ovat tunnettuja metallisuoloja, joita käytetään myös juomaveden puhdistukseen, ja saostuksen lopputuotteet ovat melko riskittömiä. Littoistenjärveä lähin kunnostuskohde lienee Rymättylän Kirkkojärvi, jonka kunnostuksesta on nyt 15 vuotta aikaa, ja se oli laatuaan ensimmäinen Suomessa. Rymättylässä fosforipitoisuudet ja sitä myöden sinileväkukinnat ovat pysyneet aisoissa. (Sarvala, J. 2012). Ravinteiden saostamista on tutkittu myös kosteikoilla, joista suurimmat fosforipitoisuudet kevään tulvahuippuina pääsevät valumaan läpi, kun  kasvillisuuden kasvu ei vielä ole vauhdissa. Kun saostus tehdään kosteikolla, vesistön vedenlaatu kosteikon alapuolisella osalla paranee. (Kaseva, A. luento 2011).

Twitterväittelyssä esitettiin huolta UV-säteilyn vaikutuksesta kalakantoihin ja kutuihin. Littoistenjärven kalakanta on tällä hetkellä kestämättömän suuri, ja suurin ongelma olivat suuret lahnat, jotka eivät enää edes jääneet koeverkkokalastuksiin. Kalaa on poimittu hoitotoimien jälkeen järven pohjasta ja rannoilta noin neljä tonnia, joista suurin osa juuri valtavia lahnoja. (Littoistenjärven hoitokunta 20.5.2017). Hoitotoimet ajoitettiin keväälle, aikaan, jolloin fosfori on luontaisesti matalimmillaan (Sarvala, J. 2012), ja ongelmalliset lahnat eivät ole ehtineet kutemaan (Luontoportti, Lahna).  Hauki on olennaisessa asemassa järven särkikalapopulaatioita hillitsevänä lajina, ja sen lisääntyminen olisi jopa toivottavaa. Hauen kutu tapahtuu niin varhain, melkein jäiden lähdettyä, että hauet lienee ehtineet jo kutemaan ja poikaset kuoriutumaan. Hauki on myös tunnettu siitä, että se sietää varsin monenlaisia olosuhteita. (Luontoportti, Hauki). Myös ahven elää monenlaisissa järvissä, myös varsin kirkasvetisissä, ja kutee mataliin paikkoihin, joten ei liene todennäköistä, että sen kutu suuremmin kärsisi veden kirkastumisesta (Luontoportti, Ahven). Särjen kutu ja kemikaalikunnostus sen sijaan saattoivat hyvinkin osua samaan hetkeen (Luontoportti, Särki). Toisaalta myös särki on todennäköisesti yliedustettuna Littoistenjärven kalastossa, ja särkipopulaatiota pitäisi edelleen saada vähennettyä.

Vaikka kemikaalikunnostus olisi pilannut kaikkien edellä mainittujen lajien kudun tältä vuodelta, on järvessä edelleen aikuista kalaa, joka kykenee kutemaan jälleen ensi keväänä. Pienten kalojen puute tänä vuonna voi johtaa siihen, että vesikirput pääsevät runsastumaan, ja hyödyntävät kesän mittaan kehittyvät, joskin tänä vuonna todennäköisesti liukoisen fosforin vähyyden johdosta niukat kasviplanktonkukinnot. On kuitenkin toivottavaa, että kasviplanktonista erityisesti viherlevät menestyisivät ja syanobakteerit, eli tutummin sinilevät, häviäisivät. Näin on käynyt mm. jo aiemmin mainitussa Rymättylän kirkkojärvessä, jossa järven planktonit palasivat ennalleen seuraavaan kesään mennessä (Sarvala, J. 2012).

Uposkasvit ovat olleet Littoistenjärven ongelma aiemmin, ja niiden esiintyminen lisääntynee jälleen veden kirkastuttua, kun ne saavat riittävästi valoa. Ne uposkasvit, joilla on juuret, kykenevät edelleen käyttämään sedimentin fosforia hyväkseen. Sen sijaan rehevissä vesissä, myös Littoistenjärvessä, yleinen vieraslaji vesirutto, ei varsinaisesti tee juuria (Vieraslajit.fi, Kanadanvesirutto). Myös karvalehti, jonka Sarvala on raportissaan maininnut, viihtyy rehevissä vesissä, eikä kasvata juuria (Luontoportti, Karvalehti). Näin ollen ravinteisuuden laskeminen vaikuttanee edullisesti myös liiallisesti villiintyneiden uposkasvien esiintyvyyteen, ja järven ravintoverkolla on mahdollisuus palautua karumpaan tasapainotilaan, ja sisäisen kuormituksen kierre saadaan katkeamaan. (Sarvala, J. 2012).

Tässä keskustelussa käskettiin myös esittää lähde sille, että kemikaalia ei kylvetty järveen heppoisin perustein. Sarvalan raportti jo vuodelta 2012 on omasta mielestäni varsin kattava, ja siihen on koottu monialaisen tutkimuksen tuloksia ja nimenomaan tämän järven seuranta- ja hoitohistoriaa. Tästä tekstistäni taisikin tulla lähinnä referaatti kyseisestä raportista, ja suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. Littoistenjärven  asioita on jo vuosia ajanut Littoistenjärven neuvottelukunta, jossa istuu alan asiantuntijoita. Lisäksi kunnostukselle on myös asetettu erikseen ympäristöalan osaajista koostuva ohjausryhmä,  jonka tehtävänä on ollut suunnitella ja valvoa kunnostusta.

Omaa mieltäni jäi kuitenkin kaihertamaan eniten se, että viranomaisen asemassa oleva henkilö ei tunnu luottavan ympäristöviranomaisiin, omiin kollegoihinsa ja ympäristoasioiden valvontaan itsekään. Littoistenjärven sivusto on lukemisen arvoinen, ja esimerkillinen osoitus avoimuudesta – sieltä löytyvät kaikki kunnostukseen liittyvät asiakirjat ja luvat, sekä tietysti paljon kokemusperäistä tietoa. Luvituksen myötä hanke on myös valvottu, ja ympäristöministeriön nimeämät valvovat virkamiehet edustavat ympäristöministeriötä tai SYKE:sta. Tämän pitkäjänteisempää ja harkitumpaa ympäristötyötä taitaa olla vaikea toteuttaa. Luonnon kiertokulkuun vaikuttaminen on aina riski, mutta tärkeintä taitaa kuitenkin olla se, että ylipäänsä asioita tehdään eikä vain tutkita.

 

Lähteet:

Kaseva, A. Turun Ammattikorkeakoulu, projektipäällikkö, mm. Active Wetlands-hanke

Littoistenjärven hoitokunta, www.littoistenjarvi.fi

Luontoportti, laji: www.luontoportti.com, käytä hakua

Sarvala, J. Littoistenjärven tila ja kunnostusvaihtoehdot, Turun yliopisto, Ekologian laitos 2012 (pdf) Raportissa on käytetty myös ulkoisia lähteitä, myös SYKE:n  asiantuntijoita – minä päätin kuitenkin viitata vain tähän raporttiin, sillä sen olen lukenut, ja edelleen suosittelen tutustumaan siihen itsekin.

Vieraslajit.fi, Kanadanvesirutto: http://www.vieraslajit.fi/lajit/MX.40119/show

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.